Pyyntö

- Jumala, tahtoisin oppia tuntemaan Sinut
paremmin.

- Oletko ihan varma?

- Kyllä. Tai ainakin luulisin niin. Haluan nähdä
sinut kasvoista kasvoihin. Haluan että
elämälläni todella on merkitystä. Haluan tuntea
Sinun läsnäolosi ja johdatuksesi.

- Jos todella haluat oppia tuntemaan minut
paremmin, niin anna minulle kaikki oma aikasi.

- Täh? Siis kaikki oma aikani? Sitähän on
todella vähän. Varsinkin pienen lapsen äitinä
sitä on TODELLA vähän. Haluat siis sen?
Vaadit aika paljon... Enkö saa enää viettää 

OMAA AIKAANI niin kuin tahdon?
Enkö saa enää..? Niin.

Katsella televisiota tai roikkua internetissä.
Tämäkö on paras tapani viettää omaa aikaani?
Tässäkö sieluni saa  hengähtää että jaksan
taas pyörittää arkea? Siitäkö löydän rauhani?
Niin. Eihän vaatimuksesi ehkä kuitenkaan 

ole niin kohtuuton. Mutta silti? 

Toisaalta, jos haluan oppia tuntemaan jokun
ihmisen, se onnistuu vain sillä että vietän
kyseisen henkilön kanssa paljon aikaa.
Samoin jos haluan oppia tuntemaan Jumalan
tulee minun viettää hänen kanssaan paljon aikaa.

Omaa aikaani.

Rukoillen.

- Miten ihmeessä ajattelit että minä - vajavainen
ihmisraukka - pystyisin siihen? Tahtoa ihmisellä
on, mutta luonto on heikko, se tiedetään.
Vaadit minulta siis kaiken oman aikani?

Selvä juttu, kunhan annat minulle sen voiman
että pystyn siihen. Kunhan annat minulle sen
armon että voin selättää omat mielihaluni ja
antaa oman aikani Sinulle. 

Kyllä! Tahdon oppia tuntemaan Sinut paremmin,
Jumala. Todellakin.