Olen saanut Herralta sen armon, että
olen onnistunut luomaan itselleni rutiinin.
Rutiinin raamatun lukemiseen ja rukoukseen.
Tämä rutiini on ollut käytössäni ehkä jo pari
kuukautta, en tarkalleen muista. Pyrin siis
rukoilemaan ja lukemaan raamattua aina
aamulla ja illalla. Tämä on osoittautunut
erittäin siunatuksi ja tapa on tullut
rakkaaksikin. Jos rukous joskus jää paitsi,
sen kyllä huomaa.
Tein äskettäin pari yövuoroa paikallisella
vuodeosastolla, ja otin raamattuni mukaan,
koska en ennen töihin lähtöä kerennyt tuota
iltahartaustani pitämään. Mutta, kas! Kuinkas
kävikään. Tietenkin unohdin raamattuni
töihin. Ja harmittaa etten vieläkään ole sitä
kerennyt sieltä hakemaan.
Tokihan minulla on muitakin raamattuja,
jopa muutamalla eri kielellä. Vaikeus on
minulla siinä, että tarvitsen systeemin raamatun
lukemiseen jotta tietäisin mistä milloinkin
lähtisin lukemaan. Ja tämänhetkinen
lukusuunnitelmani tietysti on käyttöraamattuni
välissä.
Pitäisi varmaan yrittää päästä eroon liiasta
rutinoitumisesta ja uskollisesti jatkaa
säännöllistä rukousta, vaikka raamattuni niistä
hetkistä sitten puuttuukin, ja lukea jostain
toisesta raamatusta, edes peukalopaikkoja tai
mannalappujen mukaan. Ja nyt on ehkä myös
hyvä hetki muistella niitä ulkoa opettelemiani
raamatunjakeita.
Muistan hyvin sen, minkä ensimmäisenä opettelin:
"Herra, minun sydämeni elää sinulle,
anna rauha hengelleni,
vahvista minua, tee minut terveeksi!"
(Jes. 38:16)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti